20110703
20110701
20110612
20110531
Gilgamesh
9. taulu, jae 50.
koralli [......] jalokivet,
niin kuin piikkipensaat [...] karneoli
Hän otti käteensä leipäpuun hedelmän [...],
smaragdi, rubiini ja obsidiaani [......]
10. taulu, jae 83.
Joki nousee ja nostaa tulvan,
korento ajautuu virran myötä
kääntäen kasvonsa auringon puoleen
ja äkkiä - ei ole mitään.
20110528
20110522
20110519
Sähkötalo
Siivoojan näkökulmasta Aallon suunnittelutyön tulos en eheä ja selkeä. Funktionaalinen tilankäsittely luo selkeitä ja hygieenisiä, moitteettoman siistejä pintoja. Kaikkiin ilmansuuntiin avautuvat suuret toimistoikkunat avartavat rakennuksen sisäiset tilat ympäristöön. Sisäpihan puolella avautuva kuilunäkymä tuntuu vaaleiden seiniensä ja monotonisesti toistuvien ikkunariviensä tähden koskettelevan jonnekin tulevaisuuteen. Rakennuksen sisäiset tunnelmat ovat seesteisiä ja arvokkaita, paikoin juhlavia.
Nykyaikaisen toimistorakennuksen standardeilla alkuperäinen pohjakaava jakaa kerrokset tarpeettoman moniin ja liian pieniin toimistoihin. Myös tekniikan sovittaminen joihinkin erikoiskohteisiin kuten auditorioon on ollut hankalaa Alvar Aallon säätiön asettamien esteettisten ehtojen puitteissa. Ajanmukaista paremmaksikin yltävät henkilökuntaruokala terassiparvekkeineen, sisustuksen kiinteät yksityiskohdat kuten ovenrivat ja siellä täällä näkyvät alkuperäiset valaisimet sekä pintamateriaalit lattialla, vessoissa ja ikkunalaudoilla. Kaikki edellämainitut elementit sekä kauniita että pieteetillä suojeltuja ja säilytettyjä.
Ylimmän kerroksessa sijaitsevat johtajiston tilat. Siellä käytävien lattiat on poikkeuksellisesti vuorattu kokolattiamatolla. Alkuperäisille suunnitelmille uskollisesti uusittu matto on sävyltään harmaansininen ja kuosiltaan oudon läikikäs, aiheuttaen assosiaation mahdolliseen vesivahinkoon. Johtajiston kerroksessa käytävä kiertää rakennuksen sisäreunaa niin, että sen toinen seinä avautuu katkeamattomana nauhaikkunana sisäpihalle. Samassa kerroksessa sijaitseva ruokalan katto on korkea. Tämä tuo erinomaista keveyttä myös sille puolikaalle salia joka on kolme porrasaskelmaa korkeammalla kuin loput salista. Kaksitasoisuus rikkoo sävykkäästi monotonian vaaran.
Auditorio on ikkunaton ja suorakaiteen muotoinen, ikkunaton tila. Yksinkertainen interiööri on täysin kikkailematon. Penkkirivien selkämyksistä takana istuvan eteen esiinnostettavat pöydät ovat mustaa mattapintaista melamiinia jota reunustaa koivupuinen artek-tyylistä tuttu reunus. Sama materiaalipari löytyy toimistokerrosten syvistä ikkunalaudoista. Ruskea kokolattiamatto vaihtuu kevyesti viimeiseen portaan jälkeen puhujanpöytää ympäröivään eläväpintaiseen ruskeaan linoleumiin. Sen vahaamisessa täytyy olla tarkka, linoleumpinnoite on alkuperäinen ja luonnonmateriaalina herkkä hapoille ja emäksille.
Calangute Mall
Pienen ja tavanomaisen suttuisen Intialaisen kaupungin keskuskadun reunoilla pöllyää rutikuiva punainen hiekka. Tie on ahdistettu rakennusryppäiden väliin, kaikkialla kuhisee ihmisiä ja kuhilaiden tapaan ympäriinsä huitovia pieniä ajoneuvoja. Meteli on kaamea, kaikki maisemassa kertoo yritteliäisyydestä vailla yleistä suunnitelmaa. Pieniä kauppoja, turistibaareja, internetkahviloita, joutomaita täynnä palavaa roskaa ja epämuotoisia lehmiä. Portugalilaistyylisten rapistuneiden talojen betoniaitoja ja puutarhoja. Koiria, ihmisiä, sähkövaloa yössä.
Ilman yhtäkään ilmeistä edellytystä olemassaolonsa jatkuvuudelle Calangute Mall, suuri epätodellinen ostoskeskus, lohkaisee osan maisemaa. Ei voi sanoa sijaitseeko ostoskeskus keskustassa vai ei, Calanguten keskusta jatkuu molempiin suuntiin tasaisena nauhana kunnes saavutaan saumattomasti seuraavan kyläntursakkeen ytimeen. Rakennuksen eteen on jätetty kivettyä aukeaa niin että se jää hieman syvemmälle tiensyrjään kuin sen vierustalot, eristäen sen entistä selkeämmin omaan esteettiseen kosmokseensa. Julkisivua hallitsee läpimoderni ja pelkistetty joskin monien muiden maanosien mittapuilla hajuton ja mauton sommittelu. Suorakaiteen muotoinen perusmassa päättyy toisessa päässä epäsymmetristä, siipimäistä kattorakennetta kannattelevaan kulmikkaaseen pylvääseen. Rapatun pinnan värit ovat vaalean kulahtava keltainen ja lämmin tumma terrakotta. Massiivisen siivekkeen alapuolella rakennuksessa on nauha suuria ikkunoita yläkerran liikkeeseen, sen alla luolamainen sisäänkäynnin alkovi. Kaikki mittasuhteet kielivät isoa rahaa ja ympäristön täydellistä torjumista. Koko komeus on valaistu viimeisen päälle ja pönöttää kakkumaisena rakennusobjektina aukeansa takana omalla ulokkeellaan, kaksinkertaisen loivan portaikon takana. Portaat myötäilevät rakennuksen pohjakaavaa ja työntyvät kiilana kohti kadulla kulkijaa.
Moitteettoman vaivattomasti sivuille luiskahtavien liukuovien kautta siirrytään kiiltävään, tyhjään pääomaeriöön. Lyhyen mutta leveän käytävän käännöksen takaa avautuu lasikattoinen halli täysin vailla elämää. Sen reunustoilla kiertää tilava parveketaso ja alempi liikekerros, joiden molempien seinät ovat lasia. Kaikki muut pinnat ovat kaistapäisen ylellistä, juovikasta kiillotettua kiveä konservatiivisissa kermaisissa ja harmaissa sävyissä. Myymälöiden hallin puoleiset seinät ovat lasia ja paljastavat lempeän uneliaassa valossa kylpevät aarrekammionsa. Missään ei ole kassoja tai henkilökuntaa, missään ei ole myyjiä, missään ei ole asiakkaita. Joka toisen parveketta kannattelevan jyhkeän pylvään takana seisoskelee vartija. Tilan avaruuden takana parvekkeille nousevat portaat lähestyvät ensin takaseinää ja kääntyvät sitten sivuille. Niiden aulaa kohti asettuvat seinämät on vuorattu vaalealla puupaneelilla. Takaseinällä kaksi suurta ikkunaa kehystää portaikkosommitelman neliön rajoihin asettuvaksi lauhkeaksi harmoniaksi. Keskelle jää tasanne jolle asetetusta ruukusta nököttää viuhkamainen palmu.
Molemmissa kerroksissa myyntihuoneet on somistettu myyntiartikkelein, jotka määrittelevät ostoskeskuksen tunnelman mielikuvituksekkaaksi hölönpölyksi suhteessa vallitsevaan ympäristöön ja todellisuuteen. Paikallisittain määrättömän kalliit itämaiset matot, miniatyyrein koristellut lakkarasiat, korut, tiikkiarkut, hajusteet ja teet, lasiesineet, posliinitavara ja pronssimaljakot on lajiteltu kategorioittain omiin yksiovisiin huoneisiinsa. Yltäkylläisyys rakennuksen autiossa viileydessä hämmentää muttei tietenkään ole minkäänlaisessa ristiriidassa elitistisen eristämisen ja valikoinnin näkökulmasta katsottuna. Pinnat ja esineet kiiltävät ja heijastelevat kohdevaloissaan. Kierros parvekkeella ei herätä mitään eloa rakennukseen. Falskisti ja epäonnistuneesti rentoutumista ehdottelevat tuoliryhmät uuvuttavat unimaisemassa lopullisesti. Kassa löytyy huomaamattomana lisukkeena sisäänkäynnin vierestä. Koko rakennus hohtaa oudon ehjästi valaistuna Goan yössä, henkisenä tyhjiönä materiaalisen maailman silppuisuuden keskellä.
20110515
20110202
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
