Enot jääkää eteiseen

Harmiharmi! Jonain päivinä yksinkertaisesti säälii kaikkia kivoja ja kirkkaita asioita, jotka yrittävät tehdä itseään tykö surullisille kurttuisille ihmisille. Pää ihan töhnässä ja sutussa ja huolet pelehtivät otsaryppyjen välissä, kun yritin varovaisesti innostua siitä että Talo on täydellisellä paikalla, Talo on täydellinen, Asunto on täydellinen ja minä sovin sinne just passelt bra. Aamupäivän eloonjäämistaistelu ostoskeskuksessa ja heti perään M-junassa ajoivat psyykkeni jonkinlaiseen limboon, ja sieltä käsin oli sitten vähän paha ryhtyä kättelemään vanhoja vuokralaisia niin että syntyisi mielikuvaa minkäänlaisesta kykenevästä ihmisestä. Yritin viritellä kasvoilleni puolihuolimattoman setin itsevarmuutta ja seksikästä välinpitämättömyyttä hipovaa asiantuntevuutta, mutta loppujen lopuksi paras tekniikka olisi ollut se mistä ovella jo huulta heitettiin.

"Sovitaan että te olette rikas lähistölle muuttanut pariskunta joka etsii palvelijalle asuntoa niin mun ei tarvitse sanoa mitään." Joskus minäkin tykkään sulautua tapettiin. Tämä oli niitä päiviä.

Siellä oli siis puoli dynastiaa asuntoa katsomassa. 25 neliötä tilaa. Minä, vanhemmat ja vuokraisäntä joka hänkin siis sukulainen. Kaksi vuokralaista jotka asuneet kämpässä limittäin ja joiden piti siis olla molempien paikalla vähän seurailemassa, ilmeisesti etten sytyttäisi pyykkikoria tai muuta vastaavaa palamaan. Toinen tupaneidoista oli verhonnut hikisen vartalonsa pyöräilytrikookuoreen, mikä osaltaan selitti pihalla pyörätelineisiin nojaavan välimerellisen adoniksen vastaavan asustuksen ja trendikkäästi porraskaiteella kiiltelevät viimeisenpäälle-tosikallis-pyöräilykypärät. Sitä miestä saan kiittää Puuvallila-residenssistäni. Asunto vapautui polkupyörävuokranhaltijattaren päätettyä siirtyä miehelään (ainakin väliaikaisesti). Kaveri oli lainannut kämppää kun tarve vaati. Nyt se oli yhtäkkiä vapaa. Nietzsche oli väärässä. Jumala ei ole kuollut.

Mutta populaa siis riitti. Siinä vaihdeltiin numeroita ja pesukonerahojen omistajaa, yksityiskohtaista tietoa vetävistä hormeista ja ilmanvaihdon vetämättömyydestä. Saako hylly jäädä, joo, toimiiko hella, no kröh joo, pysyykö termostaatin nuppi, jesarilla joo, tahdotko pitää kookoskuitumattoni, mitäs sen alla on joo kyllä kiitos haluaisin. Katto, lattia, keltaista, mäntylankkua, kaakeli, hormi, nurkka, kaappi, ikkunalauta, tiskiallas, saunavuorolista, häkkikellari. Kanaverkon takaa häämöttävä luonnollista kokoa oleva pahvimies. Jotenkin jäi sellainen mielikuva että se olisi ollut Chuck Norris. Suojannee murtovarkailta.

Jotkin havainnot ehtivät syöpyä mieleeni kun kallisarvoiset nuoruusminuuttini kiitivät kohti pienen pateettisen elämäni ensimmäisen asuntokatselmuksen loppua.
Mietin niitä kieriessäni unettomana sängyssäni sudenhetkenä puolipositiivisen inspiraation vallassa. Harmiharmi, miksen tajunnut? Kotini on oleva täydellinen. Silitköön irrationaalisen mielialanvaihtelun julma ryppy otsaltani.

Huomenna sinne ii'keaan.